Allekirjoitus kaksoissukunimellä: näin se pysyy kauniina ja nopeana

Miksi kaksoissukunimi on hankalampi?

Allekirjoitus toimii hyvin, kun sen voi kirjoittaa yhdellä rauhallisella liikkeellä ja se onnistuu joka kerta samoin. Kaksoissukunimi vaikeuttaa juuri tätä monessa kohdassa.

• Pituus. Mitä enemmän kirjaimia, sitä enemmän tilaisuuksia jonkin lipsua. Kymmenennen kirjaimen jälkeen useimmat kädet alkavat kiirehtiä, ja muoto alkaa luisua.
• Kaksi isoa alkukirjainta. Molemmat sukunimet alkavat isolla kirjaimella, ja etunimen kanssa peräkkäin on yhtäkkiä kolme huomiota herättävää kirjainta. Jos kaikilla kolmella on sama paino, allekirjoitus näyttää ahtaalta ja levottomalta.
• Yhdysmerkki. Pikkuinen viiva keskellä nimeä, joka katkaisee virtauksen. Jos se on joka kerta eri kohdassa tai milloin mukana, milloin ei, allekirjoituksesta ei koskaan tule johdonmukaista.
• Tila. Korttien allekirjoitusraidat, lomakkeiden ruudut ja lähetin näyttö eivät ole pidentyneet, vaikka nimesi on.

Mikään näistä ei ole ylitsepääsemätöntä. Jokaisen kohdan takana on yksinkertainen, tietoinen päätös, ja kun olet kerran tehnyt sen, kätesi oppii muodon nopeasti.

Tarkista ensin: mikä on virallinen nimesi tarkalleen?

Ennen kuin aloitat suunnittelun, ota esiin henkilökorttisi tai passisi ja katso tarkkaan, miten nimesi niissä lukee. Se on lähtökohtasi, sillä pankit, virastot ja sopimukset liittävät allekirjoituksesi juuri tähän nimeen.

• Yhdysmerkillä vai ilman? ”Virtanen-Koskinen” vai ”Virtanen Koskinen”? Allekirjoituksessa yhdysmerkki ei ole pakollinen, mutta virallinen muoto kannattaa tuntea, jotta voit päättää tietoisesti.
• Kumpi nimi on edessä? Kaksoissukunimessä järjestys kuuluu nimeen. Sitä kannattaa noudattaa myös allekirjoituksessa, muuten painettu nimi ja allekirjoitus eivät sovi yhteen.
• Entä etunimi? Suomessa etunimi tulee yleensä ensin; joissakin maissa, kuten Unkarissa, sukunimi tulee ensin. Allekirjoituksessa luontevin on yleensä se järjestys, jossa kirjoitat nimesi arjessa.

Neljä hyväksi havaittua ratkaisua samalla nimellä

Näytämme kaikki neljä ratkaisua samalla nimellä, jotta vain ratkaisu muuttuu. Mikään niistä ei ole ”se oikea”: kukin sopii eri tilanteisiin ja eri käsille.

Molemmat nimet kokonaan: ”Laura Virtanen-Koskinen”. Selkein ratkaisu: sen näkevä lukee heti koko nimesi. Se toimii, kun molemmat sukunimet ovat lyhyitä tai kun allekirjoitat paljon virallisia papereita, joissa koko nimellä on merkitystä. Hintana on pituus: pienissä kentissä tulee ahdasta, ja ilman harjoitusta loppu lipsuu helposti.

Ensimmäinen sukunimi alkukirjaimena: ”Laura V.-Koskinen”. Ensimmäisestä sukunimestä jää vain iso kirjain, piste ja yhdysmerkki, ja toinen kirjoitetaan kokonaan. Kaksoissukunimi ei katoa, mutta allekirjoitus lyhenee selvästi. Monille tämä on kultainen keskitie. Jos toinen nimi on sinulle tärkeämpi, tämä on sinun valintasi.

Toinen nimi lyhennettynä: ”Laura Virtanen-K.”. Päinvastainen logiikka: ensimmäinen sukunimi kokonaan, toisesta vain yksi tai kaksi kirjainta. Se sopii, kun ensimmäisen sukunimen isolla alkukirjaimella on kaunis, tunnusomainen muoto ja sen on tarkoitus kantaa allekirjoitusta. Huolehdi, että lyhenteessä on aina sama määrä kirjaimia, muuten jokainen allekirjoitus näyttää erilaiselta.

Yhdellä liikkeellä: ”Laura Virtanen-Koskinen”. Tässä etunimen iso alkukirjain johtaa, ja kaksi sukunimeä seuraa pitkänä, virtaavana viivana. Yhdysmerkki on tuskin muuta kuin kynän lyhyt tauko. Tämä on nopein muoto, mutta vain niin kauan kuin iso alkukirjain pysyy matkalla tunnistettavana.

Kaksoissukunimi ei ole kaksinkertainen allekirjoitus. Se on yksi allekirjoitus, jossa kaksi nimeä jakaa tilan.

Yhdysmerkki: kirjoittaa, jättää pois vai yhdistää?

Yhdysmerkki on nimesi pienin osa, ja silti se ratkaisee, luetaanko kaksi sukunimeä yhtenä vai kahtena. Tapoja on kolme, ja jokainen on kunnossa, kun valitset aina saman.

1. 1
   Lyhyt, päättäväinen viiva. Selkein: ensimmäisen nimen jälkeen nostat kynän, vedät lyhyen vaakaviivan ja jatkat. Aina saman pituinen, aina samassa kohdassa, suunnilleen pienten kirjainten puolivälin korkeudella.
2. 2
   Yhdistetty siirtymä. Yhdysmerkki ei ole erillinen veto, vaan lyhyt kaari, joka juoksee ensimmäisen nimen viimeisestä kirjaimesta ja muuttuu toisen nimen isoksi alkukirjaimeksi. Nopeampi, ja kaksi nimeä näyttävät yhdeltä kokonaisuudelta.
3. 3
   Pois jätetty. Monessa allekirjoituksessa yhdysmerkkiä ei yksinkertaisesti ole, vaan nimet seuraavat toisiaan pienen välin kera. Se on nopein ja arjessa yleensä täysin kunnossa.

Mihin päädytkin, ratkaisevaa on pysyvyys. Paljastavin virhe ei ole puuttuva yhdysmerkki, vaan sellainen, joka on milloin mukana ja milloin ei, kerran pitkä ja seuraavalla kertaa pelkkä piste.

Kaksi isoa alkukirjainta samassa allekirjoituksessa

Kaksoissukunimen suurin suunnittelukysymys: kumpi iso alkukirjain on pääosassa? Jos kaikki ovat yhtä korkeita ja yhtä koristeellisia, allekirjoitus näyttää siltä kuin kaksi ihmistä olisi allekirjoittanut saman paperin.

• Valitse yksi pääosaan. Yksi iso alkukirjain saa olla todella korkea ja tunnusomainen, muut pysyvät hillitympinä. Yleensä se on ensimmäinen, josta allekirjoitus alkaa.
• Tee toisesta matalampi. Noin kaksi kolmasosaa korkeudesta ja muodoltaan yksinkertaisempi. Silloin silmä aloittaa ensimmäisestä ja liukuu toisen yli eteenpäin.
• Sama kallistus. Molempien isojen alkukirjainten pitäisi kallistua täsmälleen samaan suuntaan, muuten nimi hajoaa kahteen osaan.
• Yksi loppuveto, lopussa. Älä anna kummallekin nimelle omaa alleviivausta. Yhteinen, lyhyt loppuveto koko nimen alla pitää sen koossa.

Miten ison alkukirjaimen suunnittelee vaihe vaiheelta, kerrotaan tarkemmin alkukirjainta käsittelevässä artikkelissa. Loppuvedon valinnassa auttaa loppuvetoja käsittelevä artikkeli.

Ahtaat kentät: kortit, lomakkeet, näytöt

Eniten kaksoissukunimi kärsii pienissä allekirjoituskentissä. Ratkaisu ei ole puristaa kaikkea kokoon, vaan etukäteen harjoiteltu lyhyt muoto, joka kasvaa täydestä allekirjoituksesta.

Lyhyen muodon pitäisi olla täyden allekirjoituksesi ensimmäinen osa: sama alku, sama kallistus, vain toinen sukunimi jää pois tai lyhenee. Lisää aiheesta pieniä kenttiä käsittelevässä artikkelissa ja lyhyitä muotoja käsittelevässä artikkelissa.

Kun kaksoissukunimi tulee avioliiton myötä

Monille kaksoissukunimi tulee avioliiton myötä: he pitävät oman nimensä ja liittävät siihen puolisonsa nimen yhdysmerkillä. Allekirjoitus ei silloin vain pitene, vaan muuttuu uudeksi, ja se kannattaa ottaa käyttöön tietoisesti. Miten rakennat vanhan allekirjoituksesi uudelleen uuden nimen ympärille, kerromme tarkemmin artikkelissa uudesta allekirjoituksesta avioliiton jälkeen.

1. 1
   Säilytä se, mikä on sinun. Jos vanha allekirjoituksesi alkoi omalla sukunimelläsi ja pidät sen isosta alkukirjaimesta, siitä ei tarvitse luopua. Usein riittää, että uusi nimi liitetään lyhyempänä vanhaan muotoon.
2. 2
   Päätä, kumpi nimi johtaa. Jos uusi nimi tulee eteen ja siitä tulee ensimmäinen iso alkukirjain, myös allekirjoituksen luonne muuttuu. Se on kunnossa, kunhan tiedät etukäteen, mihin päädyt.
3. 3
   Harjoittele ennen kuin siitä tulee virallinen. Uusissa asiakirjoissasi, pankissa ja työpaikalla tästä allekirjoituksesta tulee allekirjoitusnäyte. On hyödyllistä, että se sujuu kädeltä jo siinä vaiheessa.
4. 4
   Ilmoita, missä tarvitaan. Kaikkialla, missä allekirjoitusnäytteesi on tallessa, kysy, pitääkö sinun antaa uusi. Vaiheet löytyvät artikkelista Allekirjoituksen vaihtaminen.

Laura Virtanen-Koskinen kokeili häiden jälkeen kaksi viikkoa, miten hän allekirjoittaa uuden nimensä. Ensimmäisinä päivinä hän kirjoitti molemmat sukunimet kokonaan, ja pankissa se mahtui juuri ja juuri tiskin reunalle. Kolmantena päivänä hän lisäsi ”Virtasen” jälkeen enää lyhyen yhdysmerkin ja liitti ”Koskisen” yhdellä kaarella perään pienen, lyhyen loppuvedon kera. Vanhan allekirjoituksensa suuren, silmukallisen ”V”:n hän säilytti. Kun hän haki uuden passinsa, muoto istui jo kädessä.

Tyypilliset virheet ja niiden korjaaminen

Kaksoissukunimen ongelmat johtuvat lähes aina samoista muutamasta virheestä.

• Joka kerta eri ratkaisu. Kerran kokonaan, sitten lyhennettynä, sitten vain yksi nimi. Korjaus: valitse yksi neljästä vaihtoehdosta ja pysy siinä.
• Kaksi samanlaista isoa alkukirjainta. Molemmat sukunimet alkavat yhtä suurina ja yhtä koristeellisina. Korjaus: anna toisen johtaa ja tee toisesta kaksi kolmasosaa sen koosta.
• Vaeltava yhdysmerkki. Pitkä, sitten piste, sitten ei lainkaan. Korjaus: päätä yksi tapa ja harjoittele se.
• Loppu hajoaa. Ensimmäinen nimi näyttää hyvältä, toinen on enää aaltoviiva. Korjaus: lyhennä toista nimeä tai hidasta hieman lopussa.
• Ei lyhyttä muotoa. Pienissä kentissä täysi muoto puristuu kokoon. Korjaus: harjoittele lyhyempi versio, joka kasvaa täydestä.

Viikon harjoitus

Kun muoto on valmis, yleensä muutama päivä lyhyttä päivittäistä harjoitusta riittää, kunnes kätesi kirjoittaa sen itsestään. Tämä on lähtökohta; sovita se omaan tahtiisi.

1. 1
   Päivät 1–2: hitaasti, osissa. Kirjoita kaksi sukunimeä ensin erikseen, sitten yhdessä valitsemasi yhdysmerkin kera. Kiinnitä huomiota kahden ison alkukirjaimen suhteeseen.
2. 2
   Päivät 3–4: yhdellä liikkeellä. Kirjoita koko allekirjoitus kymmenen kertaa allekkain tavallisella tempollasi.
3. 3
   Päivä 5: pieniin kenttiin. Piirrä kortin kokoisia suorakulmioita ja kirjoita lyhyt muoto niihin.
4. 4
   Päivät 6–7: tarkista. Laita kymmenen allekirjoitusta rinnakkain. Jos isot alkukirjaimet, yhdysmerkki ja loppuveto ovat kaikissa samat, olet valmis.

Tarkemman 21 päivän version löydät harjoittelua käsittelevästä artikkelista. Ja jos et vielä tiedä, mikä tyyli sopii sinulle, tyylitesti ehdottaa sinulle tyyliä kahdeksan kysymyksen perusteella ja näyttää oman nimesi siinä.

Kysymyksiä