Tarkkeet allekirjoituksessa: é, ö, č, ł ja muut

Yksityiskohta vai harhaileva piste?

Tarkkeet ovat kirjaimen ylä- tai alapuolella, joten ne ovat lähes aina erillinen liike: kynän on noustava, hypättävä jonnekin ja palattava. Jos et suunnittele tätä liikettä, kätesi ratkaisee sen joka kerta hieman eri tavalla, ja allekirjoituksesi pienimmästä elementistä tulee sen epäjohdonmukaisin.

Suunniteltuna tarke voi kuitenkin tuoda rytmiä. Lyhyt, vino veto rivin yläpuolella toistaa allekirjoituksen kallistusta; unkarin kaksoisakuutin kaksi pientä rinnakkaista vetoa näyttävät pieneltä koristeelta, jota millään muulla allekirjoituksella ei ole. Ero ei ole lahjakkuudessa, vaan siinä, päätätkö etukäteen, miten kirjoitat sen.

Tarke ei ole velvollisuus vaan päätös. Jos säilytät sen, laita se joka kerta samaan paikkaan, samalla tavalla.

Pitääkö sen olla mukana lainkaan?

Allekirjoitus ei ole nimesi oikeinkirjoitus, vaan henkilökohtainen merkki. Siksi voit yleensä vapaasti päättää, näkyvätkö tarkkeesi siinä. Hyväksi havaittuja lähestymistapoja on kolme, ja mikä tahansa niistä voi olla oikea.

• Säilytä se. Tarke näkyy erillisenä vetona. Kannattaa, jos allekirjoituksesi on enimmäkseen luettava ja nimi näyttäisi oudolta ilman sitä.
• Yhdistä se. Rakenna tarke johonkin toiseen vetoon: ison alkukirjaimen aloitusvetoon, silmukkaan, loppuvetoon. Sen huomaa, mutta sen takia ei tarvitse palata.
• Jätä se pois. Jos allekirjoitustasi ei muutenkaan voi lukea kirjain kirjaimelta, kukaan ei huomaa puuttuvaa tarketta. Tämä on nopein vaihtoehto.

Tarkkeiden lajit yhdellä silmäyksellä

Eurooppalaiset kielet käyttävät monia merkkejä kirjainten ylä- ja alapuolella. Allekirjoituksen kannalta tärkeää ei ole niiden nimi, vaan liike, jota ne vaativat. Siltä kannalta ne jakautuvat kuuteen ryhmään.

• Akuutti: á, é, í, ó, ú. Unkari, tšekki ja slovakki, puolan ó, ś, ć, ń, ź sekä ranskan é. Yksi lyhyt, vino veto, helpoin rakentaa mukaan.
• Kaksoisakuutti: ő, ű. Vain unkarissa. Kaksi lyhyttä rinnakkaista vetoa tai yksi hieman pidempi vino viiva.
• Pisteet (umlaut, treema): ö, ü, ä, ë. Kaksi pistettä vierekkäin. Allekirjoituksissa niistä tulee usein kaksi pikkuruista vetoa tai yksi lyhyt vaakaviiva.
• Hattu ja sirkumfleksi: č, š, ž, ř, ě, â, î, ê. Pieni ”v” tai pieni ylösalainen ”v”. Kirjoitetaan yhdellä nopealla, ruksin kaltaisella liikkeellä.
• Kirjaimen alla olevat merkit: ç, ş, ș, ț, ą, ę. Hännät ja pilkut perusviivan alla. Kirjoitetaan usein samalla liikkeellä kuin kirjain.
• Erikoismerkit: ł, ů, ż, ı, ă, ğ. Poikkiviiva, rengas, piste yläpuolella, pisteetön i, lyhytmerkki. Jokaisella on oma nopea ratkaisunsa.

Milloin se lisätään: kirjoittaessa vai lopuksi?

Tärkein tarkkeita koskeva päätös ei ole niiden muoto vaan ajoitus. Menetelmiä on kaksi, ja molemmat toimivat, kun käytät niitä johdonmukaisesti.

Jos lisäät ne lopuksi, valitse kiinteä järjestys, esimerkiksi vasemmalta oikealle, ja pidä siitä aina kiinni. Jotkut lisäävät tarkkeet ennen loppuvetoa, toiset sen jälkeen pienellä paluukaarella. Vasenkätisille tarkkeiden lisääminen lopuksi on erityisen mukavaa, koska käsi ei vedä märän musteen läpi; vasenkätisen allekirjoitusta käsittelevä oppaamme kertoo lisää.

Akuutti ja kaksoisakuutti: á, é, í, ó, ú, ő, ű

Akuuttien suuri etu on, että ne ovat vetoja eivätkä pisteitä. Vedon voi piirtää nopeasti vauhdilla, ja se seuraa hyvin allekirjoituksen kallistusta. Muutama hyväksi havaittu tapa:

• Lyhyt veto kallistuksesi suuntaisesti. Vasemmalta alhaalta oikealle ylös. Jos allekirjoituksesi kallistuu oikealle, anna tarkkeen kallistua yhtä paljon, jotta se kuuluu viivaan eikä näytä vieraalta.
• Älä anna sen muuttua pisteeksi. Kiireessä akuutti kutistuu helposti pisteeksi, joka näyttää enemmän ”i”:ltä. Jos säilytät sen, pidä se vetona.
• Kaksoisakuutti: kaksi vetoa tai yksi. ”ő”:n ja ”ű”:n kaksi lyhyttä rinnakkaista vetoa ovat kauniita ja omaleimaisia, mutta ne hidastavat. Moni käyttää yhtä hieman pidempää vinoa viivaa, joka on nopea ja eroaa silti tavallisesta akuutista.
• Yhdistä se liitokseen. Jos tarkkeellista kirjainta seuraa toinen kirjain, tarke voi olla ylöspäin nousevan liitosvedon jatke. Se vaatii vähän harjoittelua, mutta nimi pysyy yhtenä liikkeenä.
• Tarkkeelliset isot kirjaimet. ”É”:n tai ”Á”:n tarke voi istua korkealla rivin yläpuolella. Isoa alkukirjainta käsittelevä oppaamme käsittelee tarkkeellisia isoja kirjaimia tarkemmin.

Otetaan ”Renée Gauthier”: akuutti on kahdesta ”e”:stä ensimmäisessä, joten lopuksi huolimattomasti lisätty merkki voi helposti osua väärän päälle. Tässä heti ”é”:n jälkeen kirjoittaessa lisätty lyhyt veto pitää asian selvänä. Unkarilainen nimi kuten ”Kőrösi Ágnes” toimii toisin päin: ”Á”:n tarkkeesta tulee osa ison alkukirjaimen aloitusvetoa, ja ”ő”:n ja ”ö”:n merkit lisätään lopuksi yhdellä kertaa, vino viiva ja pieni vaakaviiva.

Pisteet, hatut ja sirkumfleksit: ö, ü, č, š, ž, â

Pisteet ja pienet v:n muotoiset merkit käyttäytyvät eri tavalla kuin akuutit. Pisteitä on vaikea pitää johdonmukaisina, kun taas hattu melkein kirjoittaa itsensä vauhdilla. Muutama vinkki:

• Kaksi vetoa kahden pisteen sijaan. Käsialassa moni kirjoittaa ”ö”:n ja ”ü”:n pisteet kahtena hyvin lyhyenä vinona vetona tai yhtenä pienenä vaakaviivana. Allekirjoituksessa se on nopeampaa eikä katoa. Sama pätee suomen ”ä”:hön ja ”ö”:hön.
• Hattu ruksina. Tšekin ja slovakin ”č”:n, ”š”:n, ”ž”:n ja ”ř”:n merkki on pieni ”v”. Yksi nopea, ruksin kaltainen liike, joka sopii allekirjoituksen sujuvuuteen.
• Sirkumfleksi ylösalaisena ruksina. Romanian ”â” ja ”î” sekä ranskan ”ê” ja ”ô” kantavat pientä kattoa. Taas yksi liike, joka vain alkaa ylöspäin.
• Koko. Pidä nämä merkit pienten kirjainten korkeutta pienempinä. Ylisuuri hattu voi näyttää toiselta isolta kirjaimelta.

Tšekkiläinen esimerkki: nimessä ”Šárka Dvořáková” on neljä eri merkkiä. Tässä alun ”Š”:n hatusta voi tulla ison alkukirjaimen aloitusveto, yksi kaartuva ruksi, joka juoksee ”S”:n kaareen. ”ř”:n hattu ja pitkien ”á”:iden akuutit lisätään lopuksi yhdellä kertaa.

Kirjaimen alla olevat merkit: ç, ş, ș, ț, ą, ę

Kirjaimen alla olevat merkit ovat erityisiä, koska ne tarttuvat kirjaimeen ja ne voi usein kirjoittaa samalla liikkeellä. Siksi ne häiritsevät allekirjoituksen sujuvuutta yleensä vähemmän kuin yläpuoliset merkit.

• Sedilji: ç, ş. Ranskan ja turkin ”ç”:n ja turkin ”ş”:n alla oleva häntä. Se voi jatkua kirjaimen alaosasta lyhyenä koukkuna ennen kuin kynä jatkaa.
• Alapilkku: ș, ț. Romaniassa ”ș”:n ja ”ț”:n alla on pilkku, joka on muodoltaan eri kuin turkin sedilji. Allekirjoituksessa se on lyhyt erillinen veto, jonka moni jättää loppuun.
• Ogonek: ą, ę. Puolan nasaalivokaalien pieni koukku. Se kaartuu kirjaimen lopusta alas ja oikealle ja voi johtaa sievästi seuraavaan kirjaimeen.
• Törmäys loppuvedon kanssa. Jos allekirjoituksesi päättyy alleviivaukseen, kirjaimen alla olevat merkit voivat törmätä siihen. Siirrä alleviivausta alemmas tai valitse sen sijaan oheneva loppuveto. Käsittelemme loppuvetojen tyypit erillisessä artikkelissa.

Kieli kerrallaan: mikä toimii käytännössä

Alla oleva lista kokoaa, mitä merkkejä kussakin kielessä esiintyy, ja nopean ratkaisun, joka toimii useimmissa allekirjoituksissa. Esimerkkinimet ovat vain havainnollistuksia.

• Unkari: á, é, í, ó, ú, ö, ü, ő, ű. Akuutit ja kaksoisakuutit sekä kaksi pistettä. ”ő” ja ”ű” voivat saada yhden vinon viivan. Esimerkki: ”Kőrösi Ágnes”.
• Tšekki: á, é, í, ó, ú, ů, ý, č, ď, ě, ň, ř, š, ť, ž. Paljon hattuja ja pieni rengas ”ů”:ssä. Rengas voi olla pikkuruinen silmukka, jokainen hattu ruksi. Esimerkki: ”Jiří Novák”.
• Slovakki: á, ä, č, ď, é, í, ĺ, ľ, ň, ó, ô, ŕ, š, ť, ú, ý, ž. ”ľ”:n, ”ď”:n ja ”ť”:n merkki on pieni heittomerkin kaltainen veto kirjaimen vieressä, jonka voi vetää yläpidennyksestä yhdellä liikkeellä. Esimerkki: ”Ľubica Hrušková”.
• Puola: ą, ć, ę, ł, ń, ó, ś, ź, ż. ”ł”:n läpi kulkeva viiva toimii kuin ”t”:n poikkiviiva ja voidaan lisätä lopuksi muiden merkkien kanssa. Tee ”ż”:n pisteestä pikkuruinen veto. Esimerkki: ”Łukasz Wójcik”.
• Romania: ă, â, î, ș, ț. ”ă”:n lyhytmerkki on pieni u:n muotoinen veto; ”ș”:n ja ”ț”:n alapilkut voivat odottaa loppuun. Esimerkki: ”Ioana Pătrașcu”.
• Turkki: ç, ğ, ı, İ, ö, ş, ü. Huomaa ”i”:n piste: turkissa pisteellinen ja pisteetön ”i” ovat kaksi eri kirjainta. Allekirjoituksessa sillä on vähemmän merkitystä kuin nimenselvennyksessä. Esimerkki: ”Gökçe Yılmaz”.
• Ranska: é, è, ê, ë, à, â, ç, î, ï, ô, ù, û. Monessa nimessä on vain yksi tai kaksi merkkiä, ja useimmat voi hoitaa yhdellä lyhyellä vedolla. Esimerkki: ”Hélène Lefèvre”.

Näytöillä ja pienissä tiloissa

Tarkkeet kärsivät eniten näytöillä. Maksupääte tai puhelin tallentaa nopean kosketuksen usein pisteenä tai tahrana, ja jotkin järjestelmät jopa katsovat allekirjoituksen valmiiksi heti, kun nostat sormen. Pienessä ruudussa tarkkeella ei yksinkertaisesti ole minne mennä.

• Veto, ei napautus. Piirrä näytölle lyhyt vino viiva sen sijaan, että vain koskettaisit pintaa. Viiva säilyy; napautus usein ei.
• Pienissä tiloissa yhdistä tai jätä pois. Jos ruutu on tuskin nimeäsi suurempi, tarkkeen yhdistäminen tai pois jättäminen on siistein ratkaisu.
• Sama päätös kaikkialla. Jos jätät sen pois paperilla, älä lisää sitä näytöllä, ja päinvastoin. Silloin molemmat versiot näyttävät samalta allekirjoitukselta.

Meillä on erilliset oppaat näytöllä allekirjoittamisesta ja hyvin pieneen tilaan allekirjoittamisesta.

Viralliset paperit: allekirjoitus vai nimenselvennys

Suurin osa tarkkeisiin liittyvästä sekaannuksesta johtuu siitä, että allekirjoitus ja nimenselvennys sekoitetaan. Ne eivät ole sama asia, ja kumpaankin kohdistuu eri odotukset.

• Säilytä tarkkeet nimenselvennyksessä. Kun lomake pyytää nimeäsi isoin kirjaimin, kirjoita se oikein tarkkeineen. Siitä versiosta nimesi voi lukea kirjain kirjaimelta.
• Allekirjoituksella on enemmän vapautta. Allekirjoituksesi on henkilökohtainen merkkisi, ei nimesi kopio. Jos tarkkeet puuttuvat siitä, se ei useimmissa paikoissa ole ongelma.
• Kun järjestelmä pudottaa tarkkeesi. Ulkomaisissa lomakkeissa, varausjärjestelmissä ja korteissa nimesi näkyy usein ilman tarkkeita. Allekirjoituksesi ei tarvitse seurata perässä: se voi pysyä samana kuin kotona.
• Näytteesi on mittapuu. Mitä tarkkeista päätätkin, pankkisi ja henkilökorttisi allekirjoitusnäytteen pitäisi olla se, mitä kirjoitat päivittäin.

Harjoittelu: tarkekin on liike

Tarke on allekirjoituksesi pienin osa, joten se unohtuu helposti harjoitellessa. Silti pienet elementit lähtevät ensimmäisinä ajelehtimaan, kun kiirehdit. Muutama minuutti keskittynyttä huomiota riittää.

1. 1
   Päätä muoto. Säilytä, yhdistä vai jätä pois? Kirjoita se muistilapulle, ettet muuta mieltäsi kesken kaiken.
2. 2
   Päätä ajoitus. Kirjoittaessa vai lopuksi, ja jos lopuksi, missä järjestyksessä.
3. 3
   Harjoittele sitä erikseen. Kirjoita kymmenen tarketta vierekkäin valitsemallasi kallistuksella ja koolla. Jos ne kaikki täsmäävät, kätesi osaa sen.
4. 4
   Palauta se koko allekirjoitukseen. Kymmenen kertaa allekkain normaalilla tahdillasi. Tarkista, osuuko tarke joka kerta samaan kohtaan.
5. 5
   Kokeile näytöllä. Sormella puhelimeen. Jos se katoaa tai muuttuu siellä pisteeksi, säädä muotoa.

Harjoitteluoppaamme käsittelee yleiset menetelmät. Calligra suunnittelee nimesi tarkkeineen, ja oppitunti näyttää veto vedolta, missä ja miten kukin merkki asettuu paikalleen. Kokeile omalla nimelläsi.

Kysymyksiä