Allekirjoituksen anatomia: osat ja niiden tehtävät

Miksi osien nimet kannattaa tuntea

Koska minkä osaat nimetä, sen osaat korjata. Jos tiedät, että ongelma on x-korkeus, et aloita koko allekirjoitusta alusta, vaan teet vain pienistä kirjaimista pienempiä. Jos tiedät, että loppuveto on liian pitkä, lyhennät vain sitä. Osien tunteminen nopeuttaa sekä suunnittelua että harjoittelua.

Osa termeistä on peräisin kalligrafiasta ja typografiasta (yläpidennys, alapidennys, x-korkeus), osa liittyy nimenomaan allekirjoituksiin (loppuveto, takaisin kaartuva alleviivaus). Yhdessä ne antavat tarkan sanaston asialle, jota useimmat kuvaavat vain sanoilla ”kaunis” tai ”sotkuinen”.

Allekirjoitus vasemmalta oikealle: ”Grace Bennett”

Ennen kuin määrittelemme termit yksi kerrallaan, katsotaan ne esimerkissä siinä järjestyksessä, jossa kynä kulkee.

1. 1
   Aloitusveto. Kynä saapuu ennen ”G”:tä lyhyellä, alhaalta nousevalla vinolla kaarella.
2. 2
   Iso alkukirjain. Suuri ”G”, noin kaksi ja puoli kertaa pienten kirjainten korkuinen: tämä on allekirjoituksen kasvot.
3. 3
   Alapidennys. ”G”:n alaosa painuu perusviivan alle pieneksi silmukaksi.
4. 4
   Liitos. Lyhyt kaari kulkee ”G”:stä ”r”:ään kynää nostamatta.
5. 5
   Runko. Pienet kirjaimet ”race” istuvat x-korkeudella perusviivaa pitkin.
6. 6
   Kynän nosto. Nimien välissä kynä nousee paperista: lyhyt tauko.
7. 7
   Toinen iso alkukirjain. ”B” on pienempi ja yksinkertaisempi kuin ”G”, koska allekirjoituksella on yhdet kasvot.
8. 8
   Kaksoiskirjaimet. ”nn” muuttuu tasaiseksi aalloksi, ja ”tt” yhdistyy yhteisellä poikkiviivalla.
9. 9
   Yläpidennykset ja poikkiviiva. Kahden ”t”:n varret nousevat x-korkeuden yläpuolelle; niiden poikkiviiva lisätään lopuksi yhdellä vedolla.
10. 10
    Loppuveto. Poikkiviiva jatkuu oikealle, nousee hieman ja ohenee pois.

Alku: aloitusveto ja iso alkukirjain

• Aloitusveto. Lyhyt viiva tai kaari, jolla kynä saapuu paperille ennen ensimmäistä kirjainta ja joka asettaa allekirjoituksen lähtösuunnan ja vauhdin.
• Iso alkukirjain. Allekirjoituksen ensimmäinen ja yleensä korkein kirjain, joka kantaa suurimman osan sen luonteesta ja jonka silmä tunnistaa ensimmäisenä.
• Toissijainen iso alkukirjain. Toisen nimen alkukirjain, joka hyvässä allekirjoituksessa on pienempi tai yksinkertaisempi, jotta se ei kilpaile ensimmäisen kanssa.
• Silmukka. Suljettu tai puoliksi suljettu kaari, jossa kirjaimen viiva kääntyy takaisin itseensä; se koristaa ja yhdistää, mutta jokainen silmukka hidastaa allekirjoitusta.

Ison alkukirjaimen suunnittelua, mittasuhteita ja yksinkertaistamista käsitellään tarkemmin artikkelissa allekirjoituksen ison alkukirjaimen suunnittelu.

Runko: pienet kirjaimet, ylä- ja alapidennykset

• Runko. Ison alkukirjaimen jälkeinen osa allekirjoituksesta, pienten kirjainten jono, joka antaa pituuden ja rytmin.
• Perusviiva. Kuvitteellinen viiva, jolla kirjaimet istuvat; se voi olla suora, nouseva, laskeva tai aaltoileva.
• X-korkeus. Varrettomien pienten kirjainten, kuten ”a”, ”e” ja ”o”, korkeus ja tärkein mitta allekirjoituksen koolle ja luettavuudelle.
• Yläpidennys. Pienen kirjaimen x-korkeuden yläpuolelle nouseva osa, kuten ”b”:n, ”d”:n, ”h”:n, ”k”:n, ”l”:n ja ”t”:n varret.
• Alapidennys. Pienen kirjaimen perusviivan alle laskeutuva osa, kuten ”g”:n, ”j”:n, ”p”:n ja ”y”:n hännät.
• Välistys. Kirjainten välinen etäisyys; tasainen välistys näyttää siistiltä, epätasainen hätäiseltä.

Ylä- ja alapidennykset rikkovat rungon tasaisuutta: pelkistä x-korkeuden kirjaimista koostuva nimi näyttää litteältä, ja varret antavat sille korkeutta ja syvyyttä. Siksi niitä kannattaa hyödyntää lyhyissä nimissä, kuten kerromme artikkelissa allekirjoitusideoita lyhyille nimille.

Liitokset: miten kaikki kytkeytyy yhteen

• Liitos. Viiva, joka yhdistää kirjaimen lopun seuraavan alkuun, jotta kynä voi jatkaa nousematta.
• Kynän nosto. Kohta, jossa kynä irtoaa paperista ja allekirjoitus jatkuu lyhyen tauon jälkeen.
• Ligatuuri. Kaksi tai useampi kirjain sulautettuna yhdeksi yhteiseksi muodoksi, kuten ”tt” yhdellä poikkiviivalla.
• Aalto (lyhennetty loppu). Nimen loppu yksinkertaistettuna tasaiseksi aaltoviivaksi, joka säilyttää kirjainten rytmin mutta ei niiden muotoja.

Vähemmät kynän nostot tekevät allekirjoituksesta nopeamman ja yhtenäisemmän; tietoiset nostot pilkkovat sitä ja tekevät siitä luettavamman. Milloin kumpikin toimii parhaiten, kerrotaan kaunokirjoitus- ja tekstausallekirjoituksia vertailevassa artikkelissamme.

Loppu: loppuveto, alleviivaus, pisteet

• Loppuveto. Allekirjoituksen viimeinen liike, joka kehystää sen ja näyttää, miten kynä vei vedon loppuun.
• Häntä (ulosveto). Viimeisen kirjaimen loppu, joka ohenee pois paperilta; yksinkertaisin ja yleisin loppuveto.
• Alleviivaus. Nimen alle kulkeva viiva, joka usein lähtee viimeisestä kirjaimesta ja antaa jämäkän, hieman muodollisen vaikutelman.
• Takaisin kaartuva alleviivaus. Kaari, joka kääntyy viimeisestä kirjaimesta takaisin ja kulkee vasemmalle nimen alle, päättäen ja kehystäen allekirjoituksen yhdellä liikkeellä.
• Poikkiviiva. ”t”:n tai ”f”:n vaakaveto, jonka moni lisää lopuksi yhdellä vedolla, joskus koko nimen ylitse.
• Pisteet ja tarkkeet. ”i”:n ja ”j”:n pisteet sekä ä:n ja ö:n kaltaiset merkit, jotka yleensä lisätään lopuksi erillisellä liikkeellä tai jätetään pois.
• Koristeveto. Mikä tahansa veto, joka ei kuulu kirjaimeen vaan koristaa, kuten pitkä kaari tai spiraali.

Loppuvetojen tyypit ja mittasuhteet käsitellään omassa artikkelissaan, ja tarkkeiden käsittely allekirjoituksessa toisessa.

Koko allekirjoituksen ominaisuudet

Nämä eivät kuvaa yksittäistä osaa vaan sitä, miten osat toimivat yhdessä. Allekirjoituksen kokonaisvaikutelma riippuu usein enemmän näistä kuin mistään koristeesta.

• Kallistus. Kulma, jossa kirjainten varret poikkeavat pystysuorasta; tasainen kallistus näyttää järjestäytyneeltä, vaihteleva hätäiseltä.
• Mittasuhteet. Osien kokojen suhde, ennen kaikkea ison alkukirjaimen suhde x-korkeuteen, joka hyvässä allekirjoituksessa on noin kaksi–kaksi ja puoli kertaa.
• Rytmi. Kirjainten, aaltojen ja taukojen säännöllinen toistuminen, joka saa allekirjoituksen näyttämään yhdeltä yhtenäiseltä liikkeeltä.
• Vauhti (sujuvuus). Kuinka nopeasti allekirjoitus kirjoitetaan; se näkyy viivan notkeudessa ja siinä, miten se ohenee.
• Paine. Kuinka kovaa kynä painaa paperia; se näkyy viivan paksuudessa ja paperin mahdollisessa painaumassa.
• Oheneminen. Viivan asteittainen ohentuminen liikkeen lopussa, merkki nopeasta ja varmasta kirjoittamisesta.
• Johdonmukaisuus. Samojen muotojen, mittasuhteiden ja rytmin toistuminen joka kerta; hyvän allekirjoituksen tärkein yksittäinen ominaisuus.

Lähikäsitteet: allekirjoitus, nimikirjaimet, monogrammi, nimikirjoitus

• Allekirjoitus. Omalla kädellä kirjoitettu, joka kerta samanlainen merkki, joka vahvistaa, että hyväksyit asiakirjan tai allekirjoitit sen.
• Nimikirjaimet (lyhyt merkki). Allekirjoituksen lyhyt, nopea versio sivujen kulmiin tai sisäisiin papereihin.
• Monogrammi. Nimen alkukirjaimista muodostettu merkki, usein toisiinsa limittyvä.
• Parafointi. Monisivuisen asiakirjan jokaisen sivun merkitseminen nimikirjaimilla.
• Nimikirjoitus (autografi). Muistoksi annettu käsin kirjoitettu nimi tai merkki, joka ei tunnista sinua vaan on lahja.

Lyhyitä allekirjoitusmuotoja ja nimikirjoituksen ja allekirjoituksen eroa käsittelemme omissa artikkeleissaan. Mikä yleensä lasketaan allekirjoitukseksi, on koottu erilliseen artikkeliin.

Vianetsintä: mikä osa on ongelma?

Jos jokin allekirjoituksessasi ei toimi, oire kertoo yleensä, mitä osaa korjata:

• ”Se ei mahdu ruutuun.” X-korkeus ja loppuveto: kirjoita pienet kirjaimet pienemmiksi, lyhennä häntää tai alleviivausta.
• ”Se on sotku, kukaan ei saa siitä selvää.” Iso alkukirjain ja rungon alku: tee isosta alkukirjaimesta ja kahdesta tai kolmesta ensimmäisestä kirjaimesta selkeitä.
• ”Se on joka kerta erilainen.” Silmukat ja koristeet: vähemmän koristelua, yksi päätunnusmerkki.
• ”Se on hidas.” Kynän nostot ja silmukat: yhdistä useampia kirjaimia, jätä silmukka tai pari pois.
• ”Se näyttää latteelta ja tylsältä.” Ylä- ja alapidennykset sekä iso alkukirjain: anna varsille tilaa, nosta alkukirjainta.
• ”Se näyttää epävarmalta.” Vauhti ja oheneminen: kirjoita nopeammin, jotta vedon loppu ohenee pois eikä pysähdy.
• ”Se kallistelee ja hajoaa.” Kallistus ja perusviiva: harjoittele vinojen apuviivojen välissä.

Osat ja Calligran pisteet

Calligra pisteyttää allekirjoituksesi viidellä kriteerillä. Kukin niistä liittyy johonkin yllä mainittujen osien ryhmään:

• Luettavuus. Lähinnä iso alkukirjain ja rungon alku: erottaako, kenen allekirjoitus se on?
• Ainutlaatuisuus. Iso alkukirjain, liitokset ja loppuveto: kuinka omaleimainen muoto on?
• Tyylikkyys. Mittasuhteet, silmukat, kallistus ja oheneminen: kuinka harmoninen ja kevyt viiva on?
• Tasapaino. Perusviiva, välistys ja mittasuhteet: kuinka järjestäytynyt kokonaisuus on?
• Nopeus. Kynän nostojen ja silmukoiden määrä sekä sujuvuus: kuinka nopeasti sen voi kirjoittaa yhdellä liikkeellä?

Et siis saa pelkkää lukua, vaan näet, mitä osaa kannattaa parantaa. Calligra suunnittelee sitten nimestäsi useita allekirjoituksia ja opettaa ne veto vedolta animaation avulla. Kokeile omalla nimelläsi.

Kysymyksiä